MEM-terapia ja hypnomystifiointi

Jukka Melin

Reinkarnaatio: Past Life Regression eli sanoisimmeko suomeksi MEM (Menneiden elämien terapia) kuten alkukielisen termin suomeksi kääntää Heljä Suuronen-Geib, puheena olevan terapian kotimainen tekijämme - Voidaanko aihetta sivuta suomalaisessa hypnoosikeskustelussa tai peräti ottaa siitä jotain irti?

Entä voiko ajassa taaksepäin katsominen olla yhdistettävissä nykyhetken tunne-elämän ongelmiin vai onko kyseessä tiedostamattomasta mielestä kumpuava tarina?

Onko MEM-terapia jotakin, josta hypnoosiammattilaisten tulisi pysyä hyvin kaukana vai onko sittenkin kyseessä yksi hyvä väline lisää hypnoosin tekijän työkalupakkiin?

Voiko tätä kiehtovaa ilmiötä käsitellä erilaisista näkökulmista käsin? Teema onkin mielenkiintoinen ja viivähdän siinä nyt hetkisen.

Luon seuraavassa hyvin suppean katsauksen MEM:aan ja kommentoin myös yleisesti hypnoosin käyttöä terapiaviitekehyksessä.

Zen ja kirveen käytön taito

Tietääkseni Menneiden Elämien Terapia oikein tehtynä ei ole saanut ketään psykoosiin tai muuhunkaan mielenhäiriöön. Eiköhän tässäkin päde sama totuus kuin kirveen käytössä; kirves itsessään kuten ei hypnoosikaan tee eikä aiheuta yhtään mitään vaan ratkaisevaa on kirveen(hypnoosin) käyttötaito.

Muutenkaan hypnoosin lumovoimaa ei tule paisutella taikka mystifioida; ammattitaitoinen hypnoosin tekijä käyttää aina ankkureita ja/tai varosuggestioita, joilla tarvittaessa regressiotyöskentelyn, josta MEM-terapiassakin on kyse, kohdehenkilö vaivattomasti virkistetään. Itse olen sitä mieltä, että yksinkertainen suggestio kohteelle: "tunnet alustan, jolla lepäät ja alatkin nyt virkistyä" jne., on aivan riittävä, kun raportti toimii asianmukaisesti.

Pois hypnoosin mystifioinnista

En malta olla lisäämättä tähän Tieteellinen Hypnoosi ry:n yhden perustajajäsenen, psykiatri Martti Paloheimon eräällä luennolla lausumaa, joka minusta valloittavasti riisuu tuota turhaa mystifiointia hypnoosin ympäriltä. Olen rohjennut ottaa lainauksen psykiatri Markku Siivolan kotisivuilta, ja ensimmäinen kappale on nimenomaan lainausta Markku Siivolalta. Markku Siivola itse oli nuorena miehenä puheena olevan luennon yleisön joukossa ja on itse sitä mieltä, että "kyllä hypnoosi sangen mielenkiintoinen ilmiö on, ja totuudelliselle mielelle kertoo paljon psyyken toiminnan rajoista, siksi yllytänkin riemumielellä ihmisiä kokeilemaan sitä, sillä ne, jotka ovat toista ihmistä huomioimattomia sikoja, saavat pahaa jälkeä aikaan joka tapauksessa. Varoittelijoiden rakkaudesta omaan etusormeensa ei kannata välittää, vaan siitä vaan toisia hypnoosiin".

Paloheimo taas lausui: "Siitä kyllä herää(siis hypnoosista) kun pissahätä tulee".

Näinhän se on. Merkittävää ei niinkään ole se, mitä tehdään vaan kuka tekee. Aina viime kädessä kyse kuitenkin on moraalista ja ammattietiikasta.

Hypnoosikuppikunnat

Tämä pätee mielestäni myös hypnoosikoulutuksiin. Yhden on paha mennä sanomaan toiselle, onko tämän hankkima hypnoosikoulutus laadukasta tai luokatonta, oli kyseessä sitten kotimaassa tai ulkomailla hankittu hypnoosin peruskoulutus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on varmasti kymmeniä, jos ei satoja, erilaisia ja eritasoisia hypnoosikoulutuksia, joista me täällä Pohjolassa tuskin mitään voimme tietää jos emme itse ole ko. koulutukseen osallistuneet. Siksi lieneekin mielekästä kunkin puhua vain omasta puolestaan ja omalla työllään osoittaa osaamisensa.

Kuten tiedämme, ei kenelläkään voi olla yksinoikeutta edustaa "puhdasoppista hypnoosia"; sehän on luontainen osa ihmistä, ja ilmiönä sekä tekniikkana vaatii jatkuvaa opiskelua ja harjoitusta.

Vaikka jollakulla olisi kuinka monta tohtorin tai muuta hienoa titteliä tai oppiarvoa, ei se kerro välttämättä vielä mitään tämän henkilön kyvystä ymmärtää, ja mikä vielä haastavampaa, käyttää hypnoosia mielekkäällä ja tehokkaalla tavalla.

Psyyke ja sen arvioimisen merkitys

Jos kohdehenkilön psyykeen tilaa ei ole asianmukaisesti arvioitu ennen terapiamenetelmän, olkoon se sitten hypnoosi tai vaikkapa EMDR-terapia(josta tiedän hiukan), käyttöä, voi tilanne psyykkisesti epävakaan ihmisen kohdalla pysyä ennallaan tai jopa huonontua. Mutta tällöin kyse ei välttämättä ole menetelmän viallisuudesta tai voimattomuudesta vaan siitä, että on ryhdytty antamaan terapiaa ihmiselle, joka mielen epävakauden vuoksi ei siihen vielä ole valmis ja on esimerkiksi syvän depressiivisyyden vuoksi kykenemätön asettumaan terapiasuhteeseen; hän tarvitsee ehkä lääkitystä, lepoa, keskusteluja ja luottamuksen rakentamista hyvinkin pitkän ajan ennen kuin tavoitteellinen terapia voidaan aloittaa.

Näkökulmia MEM:aan

Menneiden Elämien Mielikuvaterapiassa on kyse hypnotisoidun henkilön ohjaamisesta regressiotyöskentelyn avulla menneisiin, elettyihin elämiin. Jotkut näkevät tämän olevan todiste reinkarnaatiosta eli sielun vaelluksesta, joka tarkoittaisi siis saman tietoisuuden syntymistä uuteen kehoon yhä uudelleen ja uudelleen.

Monet kuitenkin näkevät ilmiön niin, että kyseessä on mielen tapa pukea symbolimuotoon kätkettyjä ajatuksia ja tunteita.

Jälleensyntymään uskovat sanovat, että nykyinen elämäsi on kooste kaikesta, mitä olet tuntenut tai kokenut aikaisemmissa elämissäsi, ja että aikaisempien elämien ratkaisemattomat kysymykset ja ongelmat ilmenevät nykyelämän fyysisinä jännityksinä, vahvoina tunnetiloina tai pelkoina tai energiaa imeviä neuroottisina käyttäytymismalleina.

Aikamatkustusta ja kryptoamnesiaa...

Tätä tekniikkaa(Aikamatkustus) käytetään perinteisen regressiotekniikan laajennuksena. Kohde viedään taaksepäin läpi eletyn elämän lapsuuteen, kohtuun, avaruuteen katsomaan sieltä alas maailmaan ja lopulta aikaan ja paikkaan, jossa tämä oli eri persoona eri kehossa. Kohteelta sitten kysytään merkittävistä menneisyyden tapahtumista ja voikin olla, että kohde alkaa tuottamaan muistoja ajasta ja paikoista, joista hänellä päivätajunnassa ei ole tietoa.

Monet pitävät tätä ilmiötä kryptoamnesiana (cryptoamnesia) - siinä kohde tuottaa fantasiaa, joka kumpuaa kohteen joskus lukemasta tapahtumasta, jonka kohde on unohtanut lukeneensa.

Toimiiko vai ei?

Mikä hyvänsä onkin MEM:n aikana tuotetun materiaalin lähde, tapahtumien muistamisella voi olla terapeuttisia vaikutuksia ja ne voivat jopa ratkaista tunne-elämän tai hermostollisia ongelmia. Näistä on paljon mainintoja varsinkin englanninkielisessä kirjallisuudessa ja olenpa itsekin tutustunut ilmiöön asiakkaan kanssa, joka spontaanisti alkoi tuottamaan tarinaa menneestä elämästään muinaisessa Kiinassa perinteisen regressiotyöskentelyn aikana. Lienee tuttua muillekin hypnoosia tehneille? Tämä kyseinen asiakas koki työskentelyn jälkeen "aikamatkustuksen" olleen hänelle oivalluskokemus, joka selvensi erästä keskeistä ongelmaa hänen elämässään ja siten edesauttoi ongelman ratkaisua. Tähän kyseiseen tapaukseen liittyi hyvin selkeitä symbolisia piirteitä, jossa mieli tuotti nerokkaasti kudotun fantasian, jota myöhemmin analysoimalla asiakas pystyi oivaltamaan jotain merkittävää omassa tavassaan käyttäytyä ja tuntea.

Virginia Tighe

1950-luvulla julkaistiin Morey Bernsteinin kirja The Quest for Bridey Murphy(liekö se käännetty suomeksi nimellä Bridey Murphyn Arvoitus?). Kirjassa käytiin läpi Virginia Tighen tapausta, joka hypnoosissa puhui irlantilaista murretta, tanssi jigiä(irlantilainen kansantanssi) ja kertoi nimensä olevan Bridey Murphy, ja että hän oli elänyt 1800-luvun Irlannissa.

Myöhemmin havaittiin, että Tighe oli kerrannut satuja, joita hänelle hänen lapsuudessaan oli kertonut Irlannissa kasvanut nainen.

Kuten Virginia Tighen tapauksessa, suurin osa menneiden elämien muistoista voitaneen loogisesti selittää. Hypnoosin aikana, kun kohde on uudelleen regressoitu ja kysytty, mistä he saavat nämä muistonsa - usein vastaus on ollut kirja tai joku muu lähde. Kuitenkin osa tapauksista jää selittämättä.

--
Jukka Melin on suggesto- ja EMDR-terapeutti ja hänellä on mm. monivuotinen kokemus päihde- ja mielenterveystyöstä A-Klinikalla sekä psykiatrisissa sairaaloissa. Hän on myös pitänyt yksityisvastaanottoa useilla lääkäriasemilla ja on julkaissut Tavoitteellisen Suggestoterapian CD-levy -kokoelman rentoutumiseen ja tavoitteelliseen mielikuvatyöskentelyyn. Nykyään Jukka Melin toimii lastensuojelulaitoksen johtajana. Jukka Melinin kotisivuihin ja äänitteisiin voit tutustua osoitteessa www.hypnoosi.com.

Tutustumisen arvoisia aiheeseenkin liittyviä kirjoja:

- Winafred Blake Lucas, Regression Therapy- A Handbook For Professionals, Volumes I and II, Deep Forest Press, 1999. (Yli tuhatsivuinen kokonaisuus, jossa toisessa osassa paljon erilaisia regressiotekniikoita).
- Chet Snow, Mass Dreams of the Future, Deep Forest Press. (Tässä kirjassa on viety loppuun ja käyty läpi satojen kokeellisten progressioiden(future-life progression) sarja, jonka kokeen aloitti edesmennyt Helen Wambach. Koehenkilöt on menneisyyden sijasta viety tarkastelemaan tulevaisuutta).
- Heli Sarre, Kuka olit ennen, Hermiakirjat, 1999. (Hypnologi Heli Sarren alias Heljä Suuronen-Geibin mielenkiintoinen katsaus MEM-terapiaan ja sen käyttömahdollisuuksiin sekä eri teorioihin, joilla menneiden elämien muistoja voidaan selittää).

Lähteet:

psykiatri Markku Siivolan kotisivut (www.saunalahti.fi/msiivola )
Janet Frickler&John Butler, Secrets of Hypnosis, A Dorling Kindersley Book, 2000