"Matkalla luovuuden ja leikin lähteille"
MUSIIKKITERAPIA HOITO- JA KUNTOUTUSMUOTONA

Marko Punkanen

Mitä on musiikkiterapia?

Musiikkiterapia kuuluu luoviin terapiamuotoihin, joita on myös tanssiterapia, kuvataideterapia ja draamaterapia. Musiikkiterapiassa on kyse terapiasta, jossa terapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutussuhteessa käytetään musiikkia ja sen parantavia elementtejä hoidon välineenä. Musiikkiterapian yhtenä peruslähtökohtana on luovuus ja leikki. Musiikkiterapeuttina ajattelen, että luovuus ja leikki ovat sekä lapsen että aikuisen terveen elämän lähtökohtia. Silloin kun luovuus ja leikki ovat kadonneet ihmisen elämästä, ne on mahdollista löytää uudestaan musiikkiterapian avulla.

Musiikkiterapialla on Suomessa jo varsin pitkät perinteet. Suomen musiikkiterapiayhdistys (www.musiikkiterapia.net) on perustettu vuonna 1973 ja tällä hetkellä Suomessa toimii n. 200 musiikkiterapeuttia. Musiikkiterapia on tänä päivänä myös Kelan korvaamaa hoitoa ja kuntoutusta vaikeavammaisille lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille. Kela korvaa musiikkiterapiaa myös lasten ja nuorten (5-25 vuotiaat) psykiatrisena kuntoutuksena.

Musiikkiterapiaa voidaan antaa sekä yksilö- että ryhmäterapiana. Musiikki on ihmisiä henkisesti yhdistävä tekijä ja usein sellaisetkin asiakkaat, jotka ovat muutoin arkoja ja estyneitä tai eivät kykene verbaaliseen työskentelyyn, pystyvät hyötymään musiikkiterapiasta. Musiikkiterapiassa kommunikoidaan musiikin avulla, ja se on varsinkin terapian alkuvaiheessa vuorovaikutusta ilman sanoja, toisen ihmisen ymmärtämistä tunnetasolla.

Musiikkiterapia on aina tavoitteellista ja suunniteltua toimintaa, jossa tavoitteiden määrittely ja menetelmien valinta perustuu asiakkaan ongelmiin ja lähtötasoon. Musiikkiterapia on prosessi, jonka tuloksellisuutta seurataan ja arvioidaan kaiken aikaa. Musiikkiterapian toteuttamisesta vastaa aina koulutettu musiikkiterapeutti.

Musiikkiterapian mahdollisuudet ja käyttötilanteet ovat periaatteessa rajattomat. Ihmiset, joille musiikkiterapiaa annetaan, voivat olla minkä ikäisiä tahansa, ja terapia voidaan kohdistaa heidän terveytensä mille tahansa alueelle.

Musiikkiterapiaa on Suomessa käytetty hyvin tuloksin mm. osana psykiatrista hoitoa, kehitysvammaisten kuntoutuksena, erityisopetuksen tukena, päihdeongelmaisten kuntoutuksessa sekä vanhusten hoidossa.

Laaja-alaisen musiikkiterapian menetelmät ovat hyvin moninaiset. Tarkoituksenmukaiset ja tavoitteisiin soveltuvat menetelmät valitaan aina asiakaskohtaisesti. Menetelmät voivat myöskin terapiaprosessin eri vaiheissa olla hyvinkin erilaisia. Keskeisimmät musiikkiterapian menetelmät ovat musiikin kuuntelu ja siihen liittyvä mielikuvatyöskentely, fysioakustinen menetelmä, improvisointi ja omien laulujen tekeminen.

Musiikkiterapia tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja ilmaisun opettelussa

Omassa työssäni olen kohdannut paljon lapsia ja nuoria, joilta puuttuvat sanat tunteidensa nimeämiseksi. He ovat lapsia, jotka oireilevat käytöshäiriöiden kautta ja ovat usein myös varsin aggressiivisia. Näillä lapsilla on sisäisesti paha olla, mutta he eivät saa kiinni niistä tunteista, joita he kokevat. Musiikkiterapian avulla pyrinkin antamaan heille välineitä ilmaista itseään musiikin kautta.

Tällöin yhtenä keskeisenä menetelmänä on omien laulujen tekeminen. Laulujen tekemisessä on kysymys ulkoisen muodon antamisesta sisäiselle kokemukselle. Kun sisäinen kokemus ei ole enää pelkästään hahmoton ja epämääräinen tunnekimppu, muuttuu sen käsitteleminenkin huomattavasti helpommaksi. Laulun muodon saanutta sisäistä kokemusta voi tarkastella ikäänkuin ulkopuolisen silmin ja korvin, eikä se enää ole niin pelottava ja hallitsematon kuin aikaisemmin. Laulun tekemisen kautta lapselle ja nuorelle tarjoutuu mahdollisuus luoda uusia ratkaisuja elämäänsä liittyviin kipeisiinkin kokemuksiin. Hänen ei tarvitse tyytyä olemaan pelkästään kärsijän roolissa, vaan musiikin tarjoaman luovuuden myötä hänellä on mahdollisuus myös itse vaikuttaa oman elämäntarinansa suuntaan. (Punkanen 1999, 38.)

Musiikkiterapiaan tulevan lapsen tai nuoren ei tarvitse osata soittaa tai laulaa. Musiikki on ennen kaikkea väline, jota voidaan käyttää hyvin monella tavalla. Alkuun omat laulut voivat olla hetkessä syntyneitä, improvisaatioon perustuvia äänikokeiluja. Esimerkiksi rummut soittimena kiinnostavat erityisesti poikia ja tarjoavat oivan keinon esimerkiksi aggression ja vihan ilmaisuun. Terapeutti voi soittaa yhdessä asiakkaan kanssa ja luoda vähitellen jonkinlaisia raameja lapsen/nuoren soiton kautta syntyvälle tunneilmaisulle. Terapeutti auttaa myös lasta/nuorta nimeämään soittamaansa tunnetta, koska usein heillä ei ole tunteille nimiä. Vähitellen laulun tekeminen voi muuttua pitkäjänteisemmäksi työskentelyksi, jolloin laulun sanoja voidaan miettiä yhdessä ja terapeutti auttaa tarpeen mukaan soitintaustojen tekemisessä. Monesti lapsille/nuorille herää myös halu oppia soittamaan jotakin soitinta ja se voidaan liittää terapiassa tapahtuvaan toimintaan. Soittimen vähäinenkin hallinta antaa lapsille/nuorille hurjasti lisää itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Kun lapsi/nuori huomaa, että hänellä on kykyjä oppia uusia asioita, niin se heijastuu myös hänen suhtautumiseensa esimerkiksi koulunkäyntiin ja opiskeluun.

Musiikki mielikuvien, tunteiden ja muistojen herättäjänä

Musiikin kuuntelua voidaan musiikkiterapiatilanteessa toteuttaa monin eri tavoin. Nuorten huumeiden käyttäjien kanssa tekemässäni tutkimuksessa musiikin kuuntelu oli yhdistettynä fysioakustiseen hoitoon. Tällöin keskeisenä lähtökohtana musiikin kuuntelulle oli se, että sillä pyrittiin herättämään kuulijassaan mielikuvia ja tunteita eli aktivoimaan primaariprosessiin pohjaavaa symbolista työskentelyä. Musiikin tehtävänä oli myös osaltaan olla auttamassa kuntoutujia pääsemään muuntuneen tietoisuuden tilaan, jolloin kosketus omaan tiedostamattomaan, alitajuiseen mieleen tulisi mahdolliseksi. (Punkanen 2002, 9.)

Musiikin kuuntelun ja fysioakustisen menetelmän avulla tapahtuvan mielikuvatyöskentelyn kautta tutkimukseen osallistuneilla nuorilla nousi tietoisuuteen paljon muistoja ja asioita, jotka olivat olleet unohduksissa vuosikausia. Tämän mahdollisti hoidon aikana saavutettu muuntuneen tietoisuuden tila, joka perustui kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen. (Punkanen 2002.)

Musiikki onkin pitkään tunnettu muuntuneen tietoisuuden tilaan johtavana tekijänä. Musiikki vaikuttaa koko ihmisen persoonaan; autonomisiin toimintoihin, aisteja stimuloivasti, tunteita herättämällä, ideoita synnyttämällä ja sielua inspiroimalla. Merkittävää on, että nämä multidimensionaaliset vaikutukset ovat kumulatiivisia. Kun musiikki kestää pidempään, kuuntelija menee yhä syvemmälle tai voitaisiin sanoa myös pidemmälle ja samanaikaisesti musiikin elementit muuttuvat yhä voimakkaammiksi vaikutuksiltaan. Musiikin kuuntelun alkaessa esimerkiksi jokin nouseva sävelkulku voi stimuloida kuuntelijassa kokemuksen asteittaisesta kohoamisesta tai pienestä askeleesta jollekin seuraavalle tasolle, kun taas kuuntelukokemuksen myöhemmässä vaiheessa sama sävelkulku saattaa vaikutukseltaan olla monin kerroin voimakkaampi. (Bruscia 1998, 508.)

Musiikilla on varsin suuri merkitys musiikkiterapiatilanteessa. Musiikilla voidaan mm. stimuloida verbaalista kommunikointia ja vähentää hoidettavan vaivautuneisuuden tunnetta (Erkkilä & Eerola 2001, 43). Musiikin vaikutus tunteiden ja mielikuvien syntymiseen perustuu tunteiden ja mielikuvien toisiinsa kytkeytymiseen. Kokiessamme jonkin tunteen se myös yleensä herättää meissä kyseiseen tunteeseen liittyvän mielikuvan. Muistissamme olevat mielikuvat ovat aina jossakin määrin tunnesävytteisiä. Mieleemme nousevat mielikuvat syntyvät aina jonkin ärsykkeen stimuloimina. Musiikin kuuntelussa musiikki voi toimia tällaisena ärsykkeenä. Kun mielikuva syntyy se synnyttää usein myös uusia mielikuvia. Tämä tapahtuu assosiatiivisen muistin kautta. Tällaisessa mielikuvien ketjussa saattaa mieleen nousta myös jotain sellaista, mikä on ollut unohduksissa vuosikausia. (Erkkilä & Eerola 2001, 43-44.) Donald Melzer (1967) on todennut, ettei meillä ole mitään mielikuvia, jotka eivät perustu todellisiin kokemuksiin eikä mitään kokemuksia, joissa ei ole mielikuvia mukana (Melzer 1967, Siltalan 1998, 143 mukaan).

Musiikki toimii erityisen hyvänä mielikuvien ja tunteiden herättäjänä. Musiikin herättämät mielikuvat ja niiden taustalla olevat tunteet voivat olla voimakkuudeltaan eriasteisia. Goldbergin (1992) mukaan musiikki voidaan nähdä eräänlaisena kenttänä, joka rakenteeseensa liittyvien dynaamisten muotojen kautta vaikuttaa ihmisen mieleen. Nämä musiikin vaikuttavat muodot voivat olla esimerkiksi jännitteen luomista ja purkamista musiikin sisällä. (Goldberg 1992, 5-18.) Kuunneltava musiikki synnyttää yhtenäisen kokonaisuuden sisältäen usein myös oman erityisen emotionaalisen latauksen. Musiikin dynaamiset liikkeet synnyttävätkin kuulijassaan yhä uusia ja uusia ärsykkeitä, jotka kuitenkin edustavat jotakin tiettyä, samana pysyvää kontekstia eli musiikillista kokonaisuutta. Musiikin kuuntelua voidaankin pitää hyvin intensiivisenä vaikuttajana silloin kun sitä käytetään tavoitteellisesti ja kokeneen musiikkiterapeutin ohjaamana. (Erkkilä & Eerola 2001, 45.)

Lopuksi

Musiikkiterapia on hoito- ja kuntoutusmuoto, josta tiedetään sen varsin pitkästä historiasta ja hoidollisista tuloksista huolimatta yleisesti maassamme vielä aika vähän. Musiikkiterapia on kuitenkin saavuttanut lääkäreiden ja Kelan taholla vahvan aseman etenkin 1990-luvulla tehdyn pitkäjänteisen työn ja tutkimuksen kautta. Musiikki koskettaa jokaista ihmistä hyvin kokonaisvaltaisesti ja silloin, kun puheen kautta ei ole mahdollista luoda kontaktia ja saada aikaiseksi vuorovaikutusta, voi musiikki toimia siltana ihmisten välillä.

Lähteet

Bruscia, K. (Ed.) 1998. The Dynamics of Music Psychotherapy. Gilsum: Barcelona Publishers.
Erkkilä, J. & Eerola, T. 2001. Hallitsetko sinä pelejä vai pelit sinua. Jyväskylä: Suomen Musiikkiterapiayhdistys r.y.
Goldberg, F. 1992. Images of Emotion: The Role of Emotions in Guided Imagery and Music. Journal of the Association of Music and Imagery, 1, 5-18.
Melzer, D. 1967. The Psycho-Analytic Process. Teokseen viitattu artikkelissa: Siltala, P. 1998. Mielikuvien voima. Teoksessa Tuhkaa ja Linnunrata. Henkisyys mielenterveystyössä. Jyväskylä: Gummerus, 143-164.
Punkanen, M. 1999. "Raamit raivolle" Musiikkiterapia persoonallisuudeltaan integroitumattoman ja aggressiivisesti oireilevan lapsen hoitomuotona. Musiikkiterapia 2/99, 32-43.
Punkanen, M. 2002. "Matkalla mieleen ja tunteisiin" Fysioakustinen menetelmä ja musiikkiterapia huumekuntoutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Musiikkitieteen laitos. Pro gradu-tutkielma.

--
Marko Punkanen
LB, FM, sosiaalikasvattaja, musiikki- ja tanssiterapeutti.
Kirjoittaja toimii yksityisenä musiikki- ja tanssiterapeuttina Musiikin Erityispalvelukeskus Nyanssissa (www.nyanssi.net) Lahdessa.