Tukiasema.net - Psykodraama menetelmänä

Psykodraama on Itävallasta Yhdysvaltoihin 1920-luvulla siirtyneen psykiatri J.L. Morenon kehittämä ryhmäpsykoterapian muoto, jossa yksilö rooleissa toimien käy läpi menneen, nykyisen tai tulevan elämän tapahtumia. Tavoitteena on spontaanisuuden ja luovuuden lisääminen. Sillä tarkoitetaan yksilön kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa, löytää uusia toimintatapoja ja käyttää monipuolisesti roolejaan.

Psykodraamassa sisäinen kokemus ulkoistetaan. Draamassa voidaan luoda uudelleen elämäntilanteita, niihin liittyviä suhteita, merkityksiä, ilmaisuja, tunteita ja fyysisiä tuntemuksia. Se on kertomisen muuttumista toiminnaksi ja tuntemiseksi.

Työskentely etenee ohjaajan vastuulla. Hän auttaa päähenkilöä löytämään ne tilanteet, joita kannattaa tutkia enemmän. Morenolaisessa ajattelussa on tärkeää, että ihminen voi näyttää itse oman subjektiivisen todellisuutensa ja sitä yhdessä ohjaajan ja ryhmän kanssa tutkiessaan löytää omia kasvukohtiaan. Ryhmän muut jäsenet esittävät tilanteessa tarvittavia muita ihmisiä (ns. apuhenkilöt). Roolityöskentelyssä eläydytään omaan ja muiden ihmisten rooliin.

Elämäntilanteet tapahtuvat draamassa tässä ja nyt: Draaman päähenkilön elämäntilanne esitetään sellaisena kuin se on päähenkilön mielessä. Tilannetta syvennetään - mikäli on kyse menneistä tapahtumista - ilmaisemalla piiloon jääneitä tilanteeseen liittyneitä tunteita ja tutkimalla siinä syntyneitä uskomuksia ja merkityksiä.

Draamaan liittyy siis usein katarttista työskentelyä, tunneilmaisua, jossa jotakin pidäteltynä ollutta lopulta pääsee ulos, tulee ilmaistuksi ryhmän turvallisessa ja vastaanottavassa ilmapiirissä. Katarsis voi olla luonteeltaan voimakas tunneilmaisu tai tunteiden vähittäistä tunnistamista ja ilmaisua pidemmän ajan kuluessa.

Ilmaistut tunteet liitetään uudelleen yksilön kokemukseen myös ajattelun tasolla: Mistä tuntemukset johtuvat, mitä niistä on seurannut, miten ne ovat elämään vaikuttaneet jne. Päähenkilön täytyy ymmärtää mitä tuntee ja tuntea mitä ymmärtää sekä ymmärtää sen seuraukset omassa elämässä Sen lisäksi muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan rooliharjoittelua, koska usein emotionaaliset kokemukset itsenäistyvät alkuperäisestä lähteestään: Esimerkiksi arvottomuuden kokemus, joka on alkuaan syntynyt mitätöivän ja lannistavan lapsuuden kasvuympäristön tuloksena, voi aikuisiällä käynnistyä vaikkapa esimiehen kriittiseksi kuvitellusta katseesta. Muutokseen tarvitaan siis tunnekokemus, oivallus ja uusien toimintatapojen harjoittelua.

Joskus päähenkilö luo draamassaan myös niin sanotun korjaavan kokemuksen, tilanteen joka kyseisessä kehityksen vaiheessa olisi ollut toivottava (esimerkiksi kokemus suojelevasta ja rauhoittavasta vanhemmasta lapselle pelottavassa tilanteessa). Sen tarkoituksena on vahvistaa sisäisiä hyviä mielikuvia ja toisaalta edesauttaa surua siitä, että näin ei oikeassa elämässä koskaan ollut.

Lisätietoja esim. Kellermann, Peter Felix (1992): Focus on Psychodrama. The therapeutic aspects of psychodrama. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers

Psykodraaman vaiheet - esimerkki psykodraaman kulusta

Ryhmän virittäytyminen:

Keskustellen tai erilaisten harjoitusten avulla haetaan istunnon keskeisiä teemoja, joiden pohjalta valitaan seuraavan psykodraaman päähenkilö.

Toimintavaihe:

Päähenkilö kertoo lähimenneisyydessä tapahtuneesta hankalasta tilanteesta työpaikalla: Toimiessaan sijaisena eräällä työpaikalla hän kokee joutuneensa kiusaamisen kohteeksi, on ahdistunut, tullut voimattomaksi ja jäänyt pois työstä. Tilanne rekonstruoidaan, asianomainen tutkii tilannetta ollen kaikissa rooleissa (itse, esimies, työtoveri). Sama tilanne on toistunut muuallakin.

Lopulta juuret johtavat kodin väkivaltaiseen ilmapiiriin ja isän uhkaavan katseeseen, joka saa päähenkilön pelokkaaksi ja voimattomaksi. Draamassa esitetään tilanne lapsuudesta. Päähenkilö tutkii tilanteeseen liittyviä ilmaisemattomia tunteita ja uskomuksia eri rooleissa toimien.

Lopuksi palataan vielä alkuperäiseen tilanteeseen työssä: Päähenkilö osaa erottaa sen lapsuudenaikaisesta tilanteesta säilyttäen toimintakykynsä ja käy esimiehen kanssa asiallisen keskustelun.

Jakamisvaihe:

Muut ryhmäläiset kertovat, mitä tunteita ja ajatuksia itse kullakin heräsi kun oli mukana draamassa ja myös siitä, mikä päähenkilön kokemuksessa oli itselle tuttua.

Prosessointivaihe:

Seuraavalla kokoontumiskerralla työskentelyyn palataan vielä ja jäsennetään psykodraamassa koetun merkitystä.

Missä ja minkälaisia psykodraamaryhmiä on

Lisätietoja psykodraamaryhmistä saat Linkit -otsikon alla olevista osoitteista. Kansaneläkelaitoksen tukemia kuntoutuskursseja järjestetään Ihmissuhdetyö ry:n toimesta Helsingissä), Tampereella (Pirkanmaan Ihmissuhdetyö ry) ja Oulussa (kokeiluhanke) .
Kela ei toistaiseksi muuten ole vielä kustantanut psykodraamaa psykoterapiana.

Psyko- ja sosiodraaman muu käyttö

Morenolaisen psyko- ja sosiodraaman menetelmiä käytetään myös kasvatuksessa, koulutuksessa, työnohjauksessa ja organisaatioiden kehittämisessä.

Koulutus

Linkit

www.mopsi.org, Morenolaisen psykodraaman kouluttajayhdistys ry, koulutusta, linkit jäsenten sivuille
www.psykodraama.net, Suomen psykodraamayhdistys ry, psykodraamaryhmiä ja koulutusta
www.ihmis.fi,, Ihmissuhdetyö ry Helsinki, psykodraamaryhmiä, kuntoutusta ja koulutusta
personal.inet.fi/palvelu/pohjoisenpsykodraama/, koulutusta, kuntoutusta ja ryhmiä Oulun ja Kajaanin seudulla
www.kasvunpaikka.fi, tarinateatteria ja psykodraamaa (sivut valmistuvat kevään 2003 kuluessa)

Suomeksi ilmestynyttä kirjallisuutta

Blatner, Adam (1997): Toiminnalliset menetelmät terapiassa ja koulutuksessa. Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 2. Naantali: Resurssi
Lindqvist Martti, Unelma rohkeasta elämästä,
Muttonen, Ari (1990): Psykodraaman taustafilosofia ja yhteiskuntaetiikka. Teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian tutkielma sosiaalietiikan alalta. Helsinki: Yliopistopaino
Nieminen, Seija; Saarenheimo Marja (1981): Morenolainen psykodraama. Historiallinen ja filosofis-psykologinen analyysi. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy
Valve-Mäntylä, Liisa (1992). Morenolainen rooliteoria ryhmän työnohjauksen viitekehyksenä. Aikuiskasvatuksen syventävien opintojen tutkielma
Williams, Antony, Ryhmän salaisuudet

Vieraskielistä kirjallisuutta

Fox, Jonathan, toim. (1987): The essential Moreno. Writings on psychodrama, group method and spontaneity by J.L.Moreno, M.D. New York: Springer Publishing Company
Holmes, Paul (1992): The inner world outside. Object relations theory and psychodrama.
London: Tavistock/Routledge
Kellermann, Peter Felix (1992): Focus on Psychodrama. The therapeutic aspects of psychodrama. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers